Aron prinsessa

TheProjectGutenbergEBookofAronprinsessa,byE.Marlitt
ThiseBookisfortheuseofanyoneanywhereatnocostandwithalmostno
restrictionswhatsoever.Youmaycopyit,giveitawayorre-useitunderthe
termsoftheProjectGutenbergLicenseincludedwiththiseBookoronlineat
www.gutenberg.org
Title:Aronprinsessa
Author:E.Marlitt
ReleaseDate:April21,2008[EBook#25120]
Language:Finnish
***STARTOFTHISPROJECTGUTENBERGEBOOKARONPRINSESSA
***

ProducedbyTapioRiikonen


ARONPRINSESSA
Kertomus
Kirj.
E.MARLITT[EugenieJohn]
Saksankielestä["DasHeideprinzesschen"]suomentanut.A.-A.
Helppo-hintainennovelli-jaromani-jakso.
Toinensarja,1.
Helsingissä,K.EHolm'inkustantama.1883.
SuomalaisenKirjallisuudenSeurankirjapaino.


I
Pieni,hiljaisenaronlävitsevirtailevajokionyksittäisenvaeltajankaltainen.Sen
hiljaaloiskivataalloteivättiedämitäänsiitäkohinasta,jollasuurtenjokienvesi
kuohuensyöksyyvuoriltalaaksoihin;nejuoksevattyvenestisileittenpiikivien

ylitse,jotkaeivätensinkäänoleniillehaitaksi,jakulkevateteenpäinmatalain
lepikko-japajukko-rantainvälitse.Pensaatovatniintiheässävierekkäin,oksat
ristissä,kuinkieltäisivätnetaivastakintietämästä,ettäpienivereväjavilpas
suonisykkiikeskelläylenkatsottuapahamaineistaaroa.Jatämäkätköonkin
erittäinpahojenkielienmieleen,jotkatuollaulkonamaailmassakoettavat
panetellanäitäsuuriaautioitaseutuja,joitauseinnäkeeSaksanalankomaissa.
Muttakatselepakuitenkinkerrankeskikesänaikanatätäpilkattuaaroa.Seei
kylläkohotaotsaansapilviinjaturhaanetsitsielläAlppienloistoatahi
rododendroninseppelöitsevääkukkulaa;silläeioleedesmatalampien
vuoristojenkivikruunua,eikäminkäänsuurenjoenkaanleveä,kiiltäväteräsvyö
ympäröitsesenkupeita;muttakanervakukoistaasiellä;senpunaisetjasinertävät
kellomaisetkukankuvutlevittäväthienollelaineentapaisellepinnallekiiltävän,
epälukuisillakeltaisillamehiläisilläkoristetunkuninkaallisenmanttelin.
Tuollakaukanakohoaalaihahiekkainenmaapinta,ainoastaanvähään
tyytyväinenkanervasaatarpeeksielatusta,vähänenemmänylöspäin.Mutta
syrjempänäonmaassamehuajavoimaa;pitkätummaviiva,jokaäkkiä
keskeyttääpunaiseltaloistavanaron,onmetsää,syväämajesteetillista
lehtimetsää,jonkavertaistatuskinon.Tuntikausiavoitsielläkävellävarjoisten
taivastakohtikohoavienpylväsrivienvälillä,joittenjuuretsaavatelatuksensa
ylönkatsotustaarosta.Peipposetjarastaatrakentavatpesiänsäpuittenlatvoihin
korkeallepääsiylle,japensaistakatselevatsinuapeloissaanaratjäneksetja
metsäkauriit.Jakunviimeinpaksumetsävaihtuumataloiksipensaiksijajalkasi
epäileetallatamarjoja,jotkaikäänkuintaivaastapudonneinavärjäävätmetsän
rinteenpurppuranpunaiseksitahimustansiniseksi,kunkukkulainjuurilla
loistavatvastassasiviheriät,viehättävätniitytjavalmistuvainruisvainioitten


vaaleakulta,kuninhimillisiäääniäjaliikunnoitaynnälukuisankarjanammunta
kuuluukorviisikeskellävainiotaolevastakylästä,jonkasievätkodikkaattalot
ympäröitsevätkirkkoa—silloinmuisteletvarmaankinhymysuinikävää,

hylättyähieta-aavikkoa,semmoisenakuinsitä"kirjoissakuvataan."
Äskenmainittupienijokijuokseekuitenkinmitäkolkoimmanjayksinäisimmän
seudunläpi.Kauankulkeesepitkinmetsänrinnettäjatekeevastatarkoin
mietittyäänitsenäisenpolvekkeensitäkohti.Vaikkajokionkinhiljainen
luonnoltansa,kuluttaasekuitenkinpehmeätärantaajaonpasilleonnistunut
muodostaapienilampikin,jossaaallothitaastijuostennäyttävätikäänkuin
hiukanlävähtävän.Piikivetnäkyvätniinkirkkainavedestä,ettätuskinhuomaa,
missäilmaloppuujavesialkaa.Pienivesiympyräonsaattanutleppäpensaat
vähänerilleenjavaloaetsiväkoivuonastunutaskeleenleppieneteen,seisoen
siinäkuinsuloinenneitonen,jonkakiharoistakesätuulialativaristaahohtavia
hopeahelmiä.
Oliviimeisetkesäkuunpäivätkäsissä.
Pienenlammikonviileässävedessäolikaksipäivettynyttäjalkaa.Kaksiyhtä
ruskeatakättänostivarovastipienen,karkean,mustanvillahameenpolvien
ympäri,samallakuinruumiinyläpuoliuteliaastikumartuieteenpäin.Raidat,
valkoisellapaidallapeitetythartiatjanuoretrusottavatkasvot—sennäköinen
olitämäpieniveteenkuvastuvaolento;muttanoillekahdellesilmälle,jotka
siihenmyöskinkuvastuivat,olijotenkinyhden-tekevää,olivatkokasvot
kreikkalaistasäännöllisyyttävaihunnilaistaalkuperää.Täälläaron
yksinäisimmässäpaikassaeiollutmitäännaisellisenkauneudenmäärääjää,eikä
mitäänvertailemiseenkiihoittajaakaan;ainoastaanseseikkaherättitytön
huomiota,ettäkaikki,jokapäivänvalossanäyttiniinluonnolliseltaja
tavalliselta,olisiinävedenkalvossaniinvierasta.
Ylhäälläpäivänpaisteessahäilyivätsuhisevassaarotuulessatytönjotenkin
lyhykäisethiuksetiloisestiotsallajaniskassa—muttavedenkalvossamuuttuivat
nealasriippuviksikaarneensiiviksi,joittenaltapienetpunaisetlasihelmet
riippuivattumminaveripisaroinaalas,jakarkeapaitakinnäyttituollaalhaalla
vedessähienoltajapehmeältäkuinlumivalkeatlummekukat,niin,muuttuihan
siinäkaikkiihankuinkauniissavanhassatarinassa.
Tummansininentaivaanlakitäyttipensaittenvälisetaukotjatekivedenkalvon

synkäksiteräksenväriseksi,laatiensitentytönkuvalleyksimuotoisenpohjan.


Muttasilloinliihotteliäkistihehkuviasumukuviapeilinylija—olihanse
uskomatonta—muttanetulivatnoistakiharoista.Nesyöksivätedestakaisinja
hehkuivatyhäenemmänikäänkuinkokomaailmavähitellenjoutuisi
tulipunaiseksi.Salainentummuuspensaittenjuurillasuurenijamuuttuipimeäksi
syvyydeksi,jostayksinäisiämustiensierokivienkaltaisiaoksiapistäytyiulosja
tunkeusivaluvaanliekkiin—taasuusisalamannopeavanhalumosadunkäännös.
Kaikkitämäoliääretönpelonaine.Itsetytönvarjokinnäkyikuinsyvästä
kaivostajakaksitavattomansuurtapeljästynyttäsilmäätirkistelisieltärohkeata
tyttöä.
Ruskeatjalateivätolleetminkäänsankarinomat;hurjallahyppäykselläolivatne
jälleenrannalla.Mikänaurettavapako!Loistihaniltaruskopunaisenaliekkinä
tuollaetempänäarolla;purppurapunainenhienopilviolileppienvälisenaukon
yllä—siinäsekokoloihdittuliekki.
Entäsilmät?Onkonytkokomaailmassanähtymokomaapelkuriakuinminä?
Mitenlapsekasolentoolenkaankuinjuoksenomiasilmiänipakoon!
Ensiksihäpesinitseäni,toiseksimolempiaparhaitaystäviäni,jotkaolivat
nähneettämänurhotyön.
HyväMiekenieitosiaansiitähuolinut,hänolityhmempiystäväni.Miekeoli
kaunihinmustanpilkkuinenlehmä,mikämilloinkaanolikäynytarollalaitumella
jaseisoinytsäärethajallaankoivunalla,nykienjarepienkosteallarannalla
niukastikasvavaaruohoa.Sekohottipitkän,kapeanpäänsä,pureskeli,kuten
näkyi,halullisestimehukastasuustansariippuvaaruohoajakatsoaällisteliminua
hetkisen.
VilpasSpitssitävastoin,jokalaiskanaolimaannutviileittenpensaittenalla,piti
asianvaarallisempana.Hänhypähtiylöskuinhullujahaukkuiloiskuvaavettä
ikäänkuinitsepaholainenajaisiminuasieltätakaa.
Häntäolimahdotoinrauhoittaa;viimeinsortuihänenäänensäjulmanraivoisesta

haukkumisestaihankokonaan.Nauraenjuoksinminätakaisinveteen,häntä
kiihoittaensuurempaanvimmaan,potkimallavettäniin,ettäpisaratlensivät
korkealleilmaan.MuttakolmaskinkatselijaolivieläsaapunutsiihenSpits'inja
minunhuomaamattani.
"No,muttamitäkummiasielläteetprinsessani?"kysyihäntuollasärisevällä,
niidenhenkilöidenäänellä,joillaeroamatonpiippuonkuinkiinnimuurattuna


hampaidenväliin.
"Ah,sinäkö,Heintz?"Häntäenhävennyt.Hänjuoksiitsekuinjänis,
semmoistakinpakoon,mikäeikovinkaanvaarallistaollut—vaikkasitäei
kenkäänolisiuskonuttuostavanhastavoimakkaastaihmislapsesta.
Tuossaseisoihännyt,Heintz,mehiläistenhoitaja,niinpaksuillaanturoilla
varustetutsaappaatjalassa,ettämaatärisihänenastuessansa.Hänenpäänsä
ulottuipuuhaaraan,jokaminustaolimilt'eitaivaantasalla,jahänenselkänsäesti
minutnäkemästäalaaarolle,ikäänkuinolisikiviseinääkkiarvaamattakohonnut
ulkonaisenmaailmanjaomanitsenivälille.
Tämäjättiläinenpötkihämäräntultuatiehensäminkävalkoisenvaatteenedestä
hyvänsä,jasepäminuaerittäinhuvitti.Minäkerroinuseinhänelleniinhirmuisia
aavetarinoita,ettäminuaitseänikinvärisytti,enkämihinkäänhintaanolisi
tohtinutkatsoalikeisimpäänpimeäännurkkaan.Pelkäsimmehänmemolemmat
yhtäpaljon.
"Niin,Heintz,minäpoljenrikkikahtasilmää",vastasinminä,lyödenjalkani
vieläkerranniinlujastiveteen,ettäpisaratviskivatainahänenvaalealle
lakillensaasti."Tiedätkö,tuollalammikossaeikaikkioleoikein."
"Mitä!keskelläpäivääkö?"
"Mitähänvedenhaltijapäivänvalostahuolii,kunhänonvihastunut!"Minä
huomasinoikeinmielihyvällähänenpuoliksiepäillenpuoleksipeloissaankatsoa
tähystelevänruusunväristävedenpintaa."Vainiin,vaietsinäuskominua
Heintz?…No,soisinpajuuriettävetehinenolisikatsellutsinuayhtähäijystikuin

minuakin."
Sepäjosaihänetuskomaan.Hänottipiipuusuustansa,sylkiäkkiäjaojensi
naurettavallavoittoriemunjapelon-alaisellakatseellasenrikkipurrunvarren
minuakohti.
"Enkösitäainaolesanonut,hä?"huudahtihän."Muttaminäensitäenää
milloinkaantee!Minustanähdensaahelmiäollavaikkakasoittaintuolla
alhaalla.Minäenniihinenääkoske,enmilläänmuotoa!"
Nythänolinsaanutkelpoasioitaaikaan!


Pikkujoki,tuovaeltaja,jokaniinyksinkulkeearonlävitse,olimontapalatsien
jaihmisjoukkojenohitsejuoksevaa,uhkeaavirtaarikkaampi;silläolihelmiä
taskussa,vaikk'einiitälukuisastilöydetty,eivätkäneolleetkylliksikiiltäviäkään
kelvataksensakoristamaankuninkaanvaltiopäähystä,eiedeshänenkallista
sormustansakaan.Muttamitäminäsiitäymmärsin?Minäpidinnoistakiiltävistä
kapineista,jotkaniinympyriäisinäjasileinävierivätkädessäni.Tuntikausia
kävelinminävedessäetsiensimpsukoita,joitasittenveinHeintz'ille,sillähän
taisiavataniidenkuoret—kuinkahänsiinämenetteli,olihänenoma
salaisuutensa.Muttanytkieltäytyihänäkkiäsitätäst'edestekemästä,kunhänoli
varmasiitä,ettävedenhaltijaolisyyttävämeitäkonnuudesta.
"Mutta,Heintz,tämähänoliaivanpelkkääpilapuhetta",lausuinminä
katuvaisesti."Äläolesiitämilläsikään."Minäkumarruintaasenvedenyli,joka
olijälleentulluttyyneeksi.
"Katsohanitse—mikäpätuostakurkistaa?"
Eimitään,eimitäänmuutakuinomathirmuisetsilmäni…Muttaminkätähden
neovatniintavattomanavoinna,Heintz?EivätneitiStreitinsilmätsenkaltaiset
olleet,eikäIlsenkään."
"Ei,eiIlsenkään",myönsiHeintz."MuttaIlsensilmätovatterävät,pikku
prinsessani,hyvinterävät."
Heintzolialussa,tosinkyllänauraen,uhannutminuapeloittavallanyrkillänsä—

Heintzeivoinutvihastua.Lausuttuaanviimeisenmuistutuksen,jokakieltämättä
olisangenviisasjaosaava,ummistihänhuulensa,vetitiheätkulmakarvansa
alaspäinjatyönsikädellänsähiuksiansa,jotkakeltaisinajakuivinaseisoivat
pörröllänsäjaoikeinrätisivätilta-auringonlämpimässä.
Sittenpuhalsihänoikeansavupilvenpiipustansa,suureksikauhuksitanssiville
hyttysille,jotkamitäkiireimminriensivätulommaksi.Eipä"teräväsilmäinen"
Ilsekäänkärsinyttätäsavua,vaanväittialinomaatupakkaaihmisen
tappajakasviksi.Minäyksinkäyttäydyinurhoollisestija,jospatulisinvaikka
satavuotiseksi,muuttaisituoilkeätupakansavuminuthetitakaisinuunin
nurkkaanHeintz'inviereen,missätuntisinolevanihyvässäturvassa
lumituiskulla,jokavinkuenleviääaronylitse,paukutellenihanoikeilla
jääpalasillaikkunanruutuja.
MinäjuoksinhänenluoksensarannallejasamassatuliMiekekinjanyhti


tuttavastimuutamiamehukkaitakasveja,jotkapuoleksisotkettuinakurkistivat
Heintzinjalanalta.
"Voiminunpäiviäniminkänäköinentuoon!"huudahtihännauraen.
"Eisiinämitäännaurettavaaole",toruinminä,
Miekeolikinkomeastikoristettu.Leveittensarvienvälilläriippuikeltaisista,
kiiltävistäsamettikukistajakoivunlehdistäsidottuseppele,minunmielestäni
kantoiMiekekoristeensaniinmajesteetillisestijahilpeästikuinolisisesilläollut
syntyessään;voikukanvarsistatehdytvitjatkoristivathänenkaulaansaja
hännässäroikkuipienikanerva-kimppu,jokapikaisestikierialaslihavaa
ympyriäistäruumistamyötenjokakertakuinMiekehäntäänsäheiluttamalla
karkoittikärpäsiäseljästänsä.
"Miekeonjuhlapuvussaan—muttasitäetsinäkäsitä",jatkoinminä.
"KuuleppasnytHeintz,jaarvaamitätarkoitan:Miekeontänäänkaikessa
loistossansajaDierkhof'issapaistettiintänäänpannukakkuja—mitäonsiis
tapahtunut?"

Muttasiinäpänytkoskinhänenkipeimpäänkohtaansa;arvoitustenselittäminen
eiollutHeintzystävänasia.Kunoliniistäpuhetta,olihänainaavutonja
neuvotonkuinkaksivuotiaslapsi—tässäkintilaisuudessasaatinminähänet
mielellänisemmoiseenpulaan.
"Sinäveitikka!ettahdotoivottaaminulleonnea",nauroinminä."Muttaniin
vähälläetpääse…Hyvä,rakasHeintzkultani,tänäänonsyntymäpäiväni".Ilon
jaliikutuksenvilahduslensihänenleveittenkasvojensayli.Hänojensiminulle
karkeankätensä,jotaminäsydämellisestipuristin.
—"Jakuinkavanhaksi,prinsessani,oletnyttullut?"kysyihänhuolellisesti
karttaenonnentoivottamisen.Minänauroin.
"Oletkosentaasunhottanut?Kuuntelenyttarkoin,mikäseuraakuudettatoista?"
"Seitsemäntoista—mitä?Seitsemäntoistavuotta…Muttasehäneioletotta…
tuommoinenpikkulapsikuinolet!Seeioletotta!"—
Hänkorottiikäänkuinvastustaenmolemmatkätensä.


Semmoinenuskomattomuussuututtiminua.Muttavanhaystäväni,jokaaina
kahdenkymmenenvuodenikäänastiolikasvanutkilpaataivastakohtipyrkivän
hongankanssa,eikuitenkaanollutihanväärässä.Jakolmenvuodenajanolivat
korvaniulottuneetjuuriniinkorkealle,ettäkuulinHeintzinvahvansydämen
sykkivän,enkäminäsenperästäolluthituakaankasvanut.Minäolinpieniolento
jasiksijäin;lapsenjaloillatäytyiminunvaeltaaelämänläpijaseseikkariisti
minulta,Heintzinkäsityksenmukaan,luonnollisistaihmisistäkaikenoikeuden
vanhentuakinvuosivuodelta.
Kuitenkintoruinminähäntäankarasti;muttasilläkertaapääsihänasiasta
taiturintavalla—hänmuuttipuheen-ainetta.Vastauksensijastaosoittihän
peukalollaanolkapäänsätaaksejasanoihymyillen:"Tuollapahevasta
syntymäpäivääsiviettävät.Hekaivavatylösvanhankuninkaan".Yhdellä
hyppäykselläseisoinminäpensaittentoisellapuolella.7Minuntäytyimolemmin
kasinvarjotasilmiäni,niinhäikäisevästipurppuranpunainenoliiltarusko.Tuolta

kaukaaetäisenmetsärinteentakaakohosisekeihääntapaisestiohkaistenpilvien
läpi—sielläratsastivatmuinaisuudenjättiläisetsuurenaronylijakoskivat
taivastakiiltävilläkeihäillänsä.
Kanervaeivieläkukoistanut—tummanviheriäkasvipeiteoliedessämme
sileänäkuinpöytä;ainoastaanviidestäunikostakohositämätasainentannerja
kussakinniissäolikukkula,yksisuurempijaneljäpienempää.Kansantarun
mukaanpeittivätnekuolleenihmissuvunjättiläisruumiita,joittenaskeleistamaa
muinointärisijajotkavoimakkaallakädelläheittelivätkivilohkareitayhtä
helpostikuinmepieniäpiikiviä.Suurenkukkulanhuipullakasvoiorapihlajoita
jaginfterkasvitkoristivatsivujakeltaisillakukillaan.Lieneekölintukulettanut
siemenen,tahiolikoihmiskäsiistuttanutsinneyksinäisenvanhanhongan,siinä
sevaankasvoikukkulankyljessä,harvaoksaisena,tuulentuudittamanaja
pääsemättätalvenlumitaakantähdenkohoamaanylöspäin;muttakuitenkin
seisoisesiinäylpeänä,vaikkasekyllä,yksinkunolisuojattomanavaranaron
keskellä,saikinjokaisessamyrskyssätaistellahenkensäpuolesta.
"Tässäonvanhakuningashaudattuna,silläsiinäkasvaapuujasiinäkasvaa
keltaisiaruusujakin—toisillakukkuloillaeiniitäole",sanoinminä
lapsuudessaniHeintzilleistuessammekukkulalla.Jatiesinhänminämahtavan
kuninkaallisenkultakruunuisenpäänolevanjuurisilläkohdin,missähonka
kasvoijatuuheanparranulottuvanpitkälleruumistapeittävänpurppurapeitteen
yli.Syväyksinäisyysvallitsikuolleensalaisuudenympärillä;muttametsän
lintuset,jotkalevähtiväthonganlatvassa,aronylitanssivaiset,sinertävät


perhosetsekähyrisevätmehiläisetjaminä,metunsimmesen.Hiljaahengittäen,
kädetpäänialla,makasinminäpensaittenvälissäkatsellenmitenmuurahaiset
matelivatpieniinkoloihinmaahanjamitenheniistäpalasivatpäivänvaloon.Ne
tiesivätvieläenemmänkuinmemuut.Neolivatnähneetkummunkaiken
sisällisenloisteen,olivatkentiesijuoksennelleetpurppurapeitteellekin.Minä
kadehdinheitäjahalusinhartaastisaadakerrannähdänesalaisetihmeet.

Ainasiihenhetkeenastiolisuurihautakumpuollutminunpuutarhani,metsänija
kieltämätönomaisuuteni.Dierkhof,kotini,oliypöyksinarolla.Tie,jokayhdisti
kotiniulkonaisenmailmankanssa,kulki,metsästätullen,kaukaahautakumpujen
sivutse,eikäsielläkäänuseinnäkynytihmisiä.Niinpäeimuistaakseniollutkaan
ihmisjalkamilloinkaanastunuthautakumpujenalalle…Nytseisoisiinääkkiarvaamattajoukkovieraitaihmisiä;hekiskoivatirtisuuriapalasiamaasta;minä
näinnostetunkuokan;pienenämustanaviivananäkyisepunoittavaa
taivaanrantaavastaan,jajokakertakunseiskettiinmaahan,tuntuiminusta,kuin
hakkaisivatnuotvieraatjonkunrakastetunolennoneläviäjäseniä.
Ihanmiettimättäaloinminäjuostasinnepäin.Minunolihautaasanomattoman
sääli,muttaääretönuteliaisuussaadanähdä,mitäsieltätulisiilmi,valtasiminut
myöskin.Spitsjuoksihaukkuenrinnallani,jakunminähengästyneenäpääsin
perille,saapuiHeintzkinsinneseitsenpeninkulmaisillaaskeleillaan.
Silloinvastavaltasiminutkainous,tuolapsimainenujous,jotavieraatkasvot
minussaainavaikuttivat.Minävetäydyintaaksepäinjatartuinhämilläni
Heintzintakinliepeesen.Siitäoliminullakumminkinvähäntukeajaturvaa.


II.
Kukkulallaseisoikolmeherraaäänettäodotellensilläaikaa,kuntyömiehet
kaivoivatjakuokkivat.Spitsinhirveästähaukunnastakääntyivätvieraathetkeksi
meitäkatsomaan,jayksiheistä,silminnähtävästinuorinkaikista,uhkasikoiraa
kepillänsä,kunsetahtoihäntälähestyä.SittenkatselihänHeintziäjaminua
tylystitarkastellenjakäänsimeilleselkänsä.
Työmiehetolivatalkaneetkaivaakuoppaahonganjuurelle.Pensaatolivatrevityt
javiskellytsinnetänne;missäneolivatkasvaneet,siinänäkyinytsuuriaukkoja
honganpaksutjuuretriippuivatalaslaihastasavi-jahiekkamaasta.Monesta
paikastanäkyivalkoinenpuu,silläkuokatjalapiotolivatsäälimättärepineet
juuretrikki.
"Siitäpälöysimmekiven",lausuiyksiherroista,kunaseetkilisivätkiveävastaan.
Viimeinenmultakerrosluotiinsyrjällejasuurikivilohkaretulinäkyviin.

Herratastuivatsyrjäänsiksiaikaakuntyömiehetvalmistautuivatvierettämään
kiveäpaikaltansa.Heintzastuihyvinuteliaanaaskeleeneteenpäin;työmiehet
eivätluultavastitehneettyötänsäkyllinkäytännöllisesti.Hänenoikeajalkansa
oliojennettujaikäänkuinheitäauttavinansanostijalaskihänehdottomasti
käsiään.Eikäpiippukaanlevännytsilläaikaa,sillävieraitanäinminäenäävaan
sinisensumupilvenlävitse.Muttasepähänvastatekierinomaisenvaikutuksen,
jokaolisiIlsenpitänytnähdä.
Nuoriherra,jonkatakanaystäväniseisoi,kääntyiniinpikaisestikuinolisihäntä
äkkiarvaamattalyöty.Hänloipitkänsortavansilmäyksenpiippumieheenja
löyhyttikauhistuneenasilkkisellänenäliinallansailmaa,poistaaksensa
savupilvet.
Heintzottisanaakaanvirkkamattarikos-esineensuustansajalaskikätensäalas.
Hänolitavattomanhämillänsä.Mitäänsenkaltaistaeihänentupakoimisensa
ollutvieläkoskaanmatkaansaattanut.Minuavieraankäytöspeloittijasaattoi


vapisemaan.—Minähäpesinjaolinjuuririentääpois,kunkivilohkareirtautui
paikaltansajakumisevallakolinallavierisyrjälle.
Sepysäyttiminutvielä.
Ensisilmänräpäyksessäentaitanutnähdämitään,silläherrattunkeutuivataukon
ympäri,muttaenhänsiitäenäähuolinutkaan.Verinousikulmiinijaehdottomasti
käänsinsilmänitoisaalle,silläminäluulinnytjotakinsuurenlaistatulevan
näkyviin.
"Tuhattulimaistatuossakokaikki!"huudahtiHeintzäärettömänkummastuneena.
Minäkatsahdinsinnejaminustaolikuinolisikaikkiväri,aronkaikkiloisto
sammunutjakaikkisinisenkiiltävätperhosetlaskeneetsiipensäkokoonja
kuolleet.Jamihinkaikkipunataivaanrannastaolijoutunut?—Aurinkovaanoli
vielälaskemaisillansa…Kukkulassaeiollutkaanvanhaahopeapartaista,
jättiläisvartaloistakuningastapurppura-peitteenalla…Pimeätyhjäluolavaan
ammottisieltä.

Vieraistaolisevallanluonnollista.Yksiheistä—hänelläolilasitnenälläja
pitkäläkkinenkoteloselässä—ryömisisälleaukostajanuoriherraseurasi
häntä,muttakolmas,pitkäsolakkamiesjäitarkastelemaankivilohkareen
sisäpuolta.Minäenvoinutnähdähänenkasvojansa,sillähänoliselinminuun,
muttaminäluulinhänetvanhaksi,sillähänliikkuihitaastijahänenlyhyeksi
leikatuthiuksensa,jotkanäkyivätruskeanhatunalta,olivatharmaat.
"Kivionsilitetty",lausuihänsitäkeveästikoitellenkädellään.
"Niinpätoisetkinovat!"kuuluiäänikukkulansisällä;"ah,mikäjättiläisensuuri
kattokivimeidänpäällämmeon!Oikeinkomealohkare!"
Nuoriherranäkyijälleenaukosta.Hänentäytyikumartuasyväänjasiinäputosi
häneltähattupäästä.Siihenhetkeenastiolinminänähnytvaanmuutamia
miehiä;paitsiHeintziajavanhaapappialähimmäisestä,noinkahdentunnin
matkanpäässäolevastakylästäsekämuutamiaroteviaharvapuheisia
maanviljelijöitä,oliainoastaansillointällöinlikainenluudansitoja-poika
ilmautunuttielleni.Minullaeisiisennenolluttilaisuuttanähdäkaunistamiestä.
MuttakotonaDierkhof'issalöytyiKaarleSuurenkuva;sitätäytyiminun
ehdottomastimuistutella,nähdessänituonpeittämättömänotsanilmestyvän
mustastaaukosta.Leveänä,puhtaanavalkoisenakilpenäkiilsisekastanjankarvaistenkähäräinalta,jotkanuorukainenpontevallapäännyykäykselläheitti


taapäin.
Nuorellamiehelläolikeltaisenharmaasaviastiakädessä.
"Olkaavarovainen,herraClaudius!"varoittilasisilmäinenherra,jokahäntä
seurasi,itsekantaenvasemmassakädessäänmuutamiakummallisiaesineitä.
"Ensinovatnämättomuastiatsangenheikot,muttanekovettuvatpikaisesti
ilmas…"
Enempääeihänennättänyt.Astiasärkyisamassakuinselaskettiinkivelle.
Tuhkaapölähtiylösjapuoleksipalaneitaihmisluitavieriskelikaikkialle.
Lasisilmäiseltäpääsisilloinsurkuteltavahuudahdus.Hänottivarovaisesti
sirpaleenpeukalonjaetusormenväliin,lykkäsisilmälasitotsallejatarkasteli

astiankappaleenreunaataittuneestapaikasta.
"Joutavia,vahinkoeiolesuuri,herraprofessori",lausuinuorimies,"Onhanniitä
kumminkinkuusituollasisälläjakaikkiovatniintoisensakaltaisiakuinmunat."
Professoriirvistijuurikuinolisiniellytetikkaa.
"Hm,tuopakuuluuaivanymmärtämättömältä",lausuihänterävästi.
Toinennauroi,jaihmeellisenkaunissenauruolikin,hilpeäjauhkamielinen,
muttakuitenkinviehättävästihillitty.Paitsisitäkatuihänhetiiloansajamuuttui
vakavaksijälleen.
"Niin,olenkinhanminävaanymmärtämätönmuinaistieteenharrastaja,vaikka
kylläinnokaskin",puolustihehän."Käyttäkääsentähdenarmoaoikeuden
asemastajasuokaaanteeksi,josalottelijaväliinunhottaakintaiteenankarat
vaatimuksetjaajaaväärälletielle…Minätahdoinoikeastaansaadaselvää
näittenhautakumpujensisäpuolisestarakennuksestaja—ahkuinkakaunista!"
keskeyttihänäkkiäpuheensajatarttuierääsenniistäpienistäkummallisista
kaluista,jotkaprofessorisillävälinolilaskenutkivelle.
Oppinutherraeisilminnähtävästikuunnellutsanaakaannuorenmiehen
puolustuksista.Vaipuneenasyviin,voisimelkeinsanoa,tuskallisiinmietteisin,
pitihäntutkistellenpientäesinettämilloinpäivääkohti,milloinlikisilmiänsä.
"Hm,niin!Jonkunlaisiahopeateoksia."


"Niinoikein!"mumisihänitsekseen.
"Hopeatako,muinais-germanilaisessahautakummussa,herraprofessori?"kysyi
nuorimiesvähänpilkallisesti."Katsokaatätävaskikalua!"Hänoliottanut
jonkunlaisentikarintahiveitsenkäteensäjanostijalaskiasettaikäänkuinolisi
hänsyössytsitäjotakinvastenjapunnitsisitäsittesormillansa.
"Germanilaisellekouralleeitämäsieväpikkukalutodellakaanolisiollutkylliksi
vahva,seolisihetimusertunut…Jayhtävähänongermanilainenkäsi
valmistanuttuonheikonhopeakalun,jokateilläonkädessä,herraprofessori…Ja
tohtorivonSassenonkunonkinoikeassa,väittäessänsä,ettänämätkummutovat

foiniikkialaistenpäällikköjenhautoja."
TohtorivonSassen!Mikätunnevalloittikaanminutkuullessanisennimen!Eikö
puhujasormillaanosoittanutminua?Jaeikökaikkiluonutsilmiänsäminuun,
pieneenhämmästyneesentyttöraukkaan?…Kaikkinuosilmät!Olisintahtonut
voidakätkeytyämaanpovehen!…Ah!mikähupsuminäolin!Eiminuahuomattu
enempääkuinennenkään.Rupesinjälleenhengittämään,muttavoiminua!En
ollutmuistanutHeintziä.Tuossaseisoihän,nyykäyttiminullepäätäänerittäin
viekkaannäköisenäjahuusikumartuenkorvaani:"Haha,prinsessani!Herrat
puhuvat…"
"Vaiti,Heintz!"ärjäsinminä—ensikerranelämässänipoljinvihastuneena
jalkaanimaahan.
Hänkatseliminuatuokionaikaaikäänkuinsäikähtyneenäjakääntyisittenarasti
toisannepäin.Muttatyöntekijättarkastelivatmeitä;hehuomasivatnytvasta,
ett'eiheidäntakanansaollutorjantappura-pensasta,tahijotakinsemmoista,vaan
pienipelkäävätyttö.Hekatselivatminualakkaamattauteliaastijailoisesti;minä
olisinmieluisimminjuossutpois,vaansiinäolijotakinselittämätöntä,mikä
vastustamattomastipidättiminutsielläjaminullaolisilloinlujausko,ettäse
"jotakin"olivaanhalunisaadakuullapuhuttavanäskenmainitunnimen
omistajasta.
Sitäpaitsirauhoittiminuaseseikka,ett'eivätvieraatherratolleetkuulleet
Heintzinmuistutusta.Sanat"foiniikkialaistenpäälliköt"olivatsäkenientavoin
sytyttäneetprofessorinsielunilmituleen.Senmielipiteensilminnähtävänä
vastustajanapuolustihänomaamielipidettänsäinnokkaillajakiivaillasanoilla,
joitanuorimieskuuntelivelvollisellahuomiolla.


Ruskeahattuinenherrasitävastoineiottanutosaasiihentieteelliseen
keskusteluun.Vakavinaskelinkävelihänedes-takaisin.Hänkurkistikauanalas
avattuunhautaan,nousisittenkukkulallejakatselilaveataaroa.
Sillävälinolihehkuvailtaruskoaivanvaalennutjamuuttuitaivaanrannassa

tummansinertävänväriseksi.Ainoastaanpitkä,ohutpilvihattara,jokauhkaavan
käsivarrenkaltaisenakohosihäväistynhautakummunyli,olivielävähän
punertava.Muuttuvaisennäönkatoavaloistoloppuijasittenolitaastumman
sininentaivasvakavannäköinenyllämme.Sittealkoinäkyävaaleakuukin,joka
siihensaakkaolipiileskellytikäänkuiniltaruskonpeittämänäjalevittäähopeista
hohtoansa.
Hautakummunpäälläseisovaherrakatsoikelloansa."Joonaikapalata!"huusi
häntoisille."Meiltämeneevähintääntuntiaikaapalatessammevaunujemme
luo."
"Niin,setä,pahakyllärunsaastikintunti!"vastasinuorimies."Minäsoisinettä
tämäkirottuarojoolisitakanamme",lausuihän,katsellensieviinjalkimiin
puetuitajalkojaan,nulomielisestiprofessorille,jokaäkkiäolilopettanut
puheensapainavalla:"Niin,saammehannähdä".—"Täytyykömeidäntodellakin
palatatätäilkeänhuonoatietä?"lisäsinuorimies.
"Minäentiedäparempaa",vastasioppinutmiesolkapäitäänkohottaen.
Nuorimieskatseliotsasynkkänä,laveataaroa.
"Hiljaisellakankahallakesäpäiväpaistaa",
lausuihänivallisellainnostuksella."Minäenymmärrä,kuinkavoikirjoittaa
runojaarosta.Johantuonimikinsaattaa,tullessansahuulieniyli,kaiken
runollisuutenijäätymään.—Miellyttääköteitätodellakintämähirveäerämaa,
herraprofessori?Minärukoilenteitä,näyttäkääminulletokijotakinmuutakuin
aroajataasenaroa,tuotakauheaaruskeaahaamua!Kuulettekoainoatakaan
linnunliverrystä?Jamissäpiileskeleeseinhimillinenelämäjaliike,jotatäällä
kuitenkinsanotaanlöytyvän.Piileekösemaanalla?Minäenvoisitäauttaa:
teidänaronneonJumalanhylkäämälapsi,puetturuskeaanvaippaan!"
Professorieivastannutsanaakaan.Hänvaanlykkäsinuorenmiehenmuutamia
askeleitasyrjään,missäkukkulaolikorkein,tarttuihänenolkapäähänsäjakäänsi
häneteteläänpäin.

SieltänäkyiDierkhof.Senpaksuraskaskattokohosikomeastineljänsuuren
tammenväliltä.Mahtavatsavukiehkurattuprusivatoksienvälitse,muistuttaen
kiehuvistalihapadoistahyvinvarustetussapesässä,jahajosivatkorkealle
lämpimäänilta-ilmaanmustankirjavanhaikaranylitse,jokaalastomilla
säärilläänseisoipesässänsäjamiettiväisestipitipunaistanokkaansarintansayli.
Olivieläkylliksivaloisanähdäksemmehuolellisestihoidetunnurmentumman
viheriäisyydenjaheikonvalonpuutarhanaidantakaa,ikäänkuinolisiloistavan
iltaruskonheijastusviipynytsiellä—Ilsenlempikukista,punaisenkellertävistä
sametti-ruusuistasehohtotuli…JatuollapaMiekekintulikylläksiravittunaja
kovinikävystyneennäköisenäyksinkotiinpäin.Seseisahtuisilmänräpäykseksi
tuhmanajalaiskanavieraanvaraisestiavatunkorkeanportineteen,miettien,
mennäkösiitäsisällevaiei.Semuhkeaelukkatekitämänmaalaisenhyvänvoinninkuvantäydelliseksi.
"Onkotuotalosennäköinen,ettäsiinäasuisityhmiäluolalaisia?"kysyi
professorihymyillen."Jajospalaatkuukaudenperästä,jolloinaroon
kukoistuksessaan,niinloistaasepurppura-värisenäjaonihmeenkaunis.Vielä
myöhemmintippuusiitäkultaa,hunajankultaa—ja,mitäsiihensanotte,
'Jumalanhyljättylapsi'koristaaitsensäkuninkaallisenprinsessankaltaiseksi—
monessasenkätketyissäpuroissapiileehelmiä!"
"Niintuhatmiljoonaavesihelmiä,jotkajuoksevatmereen",muistuttinuoriherra
nauraen.
Professoripudistimaltittomastipäätänsä.Yht'äkkiähuomasinsydämellisesti
pitävänihänestä,vaikkahänenkasvonsaolivatkuivettuneet,vaikkahänkäytti
vieraitasanojajahänelläolirumaheliseväläkkikoteloselässä.Puolustihanhän
minunrakastaaroani.Hänolimuutamillasanoillalausunutsenkaiken
viehättävyydenjasiunauksen.Muttailveilijän,pilkallisestinauravinehuulineen,
jokasanoillansapolkiminunsydäntäni,hänenpitijoutuahäpeään.Entiedä
vieläkään,mistäsainrohkeuttasiihen,muttaminäseisoinäkkiarvaamattahänen
edessänsäjaojensinsanaakaanlausumattahänelleavatunkourani,missäoliviisi
helmeä.
Minustatuntuikuinolisinseisonuthehkuvienhiilienpäällä;minätunsinkuinka

huulenivapisivatujoudestajatuskasta,jasilmäniolivatluodutmaahan.
Maailmamuuttuisilmissäni;kaikkiympäröivätminua.Herra,jokasillävälinoli
astunutalaskukkulalta,työmiehet,kaikkitulivatsinnejavieressäninäin
Heintzinjättiläisenkokoisetjalkineet."No,näetteköherraClaudius,tämälapsi


tahtoovakuuttaateitäsanojenitotuudesta.Oivallisesti,tyttöseni!"huudahti
professorikummastuneenajatyytyväisestihymyillen.
Nuoriherraeilausunutsanaakaan.Kentiesikummastuttihäntärohkeus,jolla
aron,karkeaanpaitaanjalyhyeenvillahameesenpuettulapsitulihäneneteensä.
Hitaastija,niinkuinluulin,vastahakoisestiojensihänminullekätensä—mutta
nytvastapelästyinminäainasydämenipohjaansaakkajahäpesinkäytöksestäni.
Näittenlumivalkoistenpientensormienrinnallanäyttiminunpäivettynytkäteni
aivanpahoinruskealta;minävedinsenehdottomastitakaisinjaolinmelkein
pudottaahelmetmaahan.
"Neeivättodellakaanolevielälävistetyt!"lausuihänkieritellenkahtaniistä
kädessänsä.
"Muotojaväriovattosiaanhyvinvaillinaisia—neovatharmaitaja
säännöttömiä",puollustiprofessori."Neeivätolesuurenarvoisia,vaanovat
kuitenkinmiellyttäväilmaus."
"Minätahtoisinnemielelläniomakseni",lausuinuorimies.Tämäkuului
kohteliaaltarukoukselta.
"Ottakaane",vastasinminälyhyesti,katsomattaylös.Luulinhanheidän
jokaisestasanastanikuulevankuinkapelkurisydämenisykki.
"Hänottivarovaisestitoisethelmetkädestäni,janytnäinminäedessäniseisovan
ruskeahattuisenherranottavantaskustansavähänkiiltävänvirkatunkapineen.
"Katso,tässä,lapseni!"sanoihänlaskienviisisuurtaympyräistäkiiltäväähopeapalaistakäteeni.
Häneenminäkatsahdin.Minähuomasinleveän,kasvojapuoleksipeittävän
hatunlierin,jaalipuolellasuuretsinisetsilmälasit,jotkatekivätposket
kalmankalpeiksi.

"Mitänämäovat?"kysyinminäihastuneenanäittenkummallistenesineitten
muodostajakiillosta,muttayhävieläujostellen.
"Mitäpäneovat!"toistiherrakummastuneena."Etkötiedämitärahaon,
tyttöseni?Etköennenolenähnytrahaa?"


"Eiherrani,sitähäneiolenähnyt",vastasiHeintzminunedestänioikein
isällisenvakavasti."Vanharouvaeikärsirahaatalossa.Joshänniitänäkee,
heittäähännearmottajokeen."
"Kuinka?…Jakukaontuokummallinen'vanharouva?'"kysyivätkaikkikolme
herraamelkeinyhtäaikaa.
"Prinsessanisoäiti,tiedänhän."
Nuoriherranauroiääneen.
"Tämänköprinsessan?"kysyihänminuaosoittaen.Minäpudotinhopearahat
ruohoonjapakenin…Paha,ilkeäHeintz!…Muttaminkätähdenolinkaan
kertonuthänellesadunihmeenkauniistajaarastaherneenpäällämakaavasta
prinsessasta,jamiksiolinsallinuthänensenjälkeenkutsuaminua
"prinsessaksi",syystäettähänuskoi,ett'eihienompaajasievempääolentoa
löytyisikäänkuinsekeveä-jalkainenlapsukainen,jokahänenrinnallansahyppeli
aronyli.
Minäjuoksinkotiinpäinkuintakaaajettuna,Nuorenherranpilkkanaurukaikui
perässänijaminullaolihimmeätunto,ett'eiseenääsoisikorvissani,kunvaan
olinehtinytDierkhofinsuojelevankatonalle.
PortillaseisoiIlsesilminnähtävästietsienminua,silläolihanMieketullutyksin
kotiin.Jokaukaakiintyikatseenihänenvartaloonsa,jonkapiirteetselvästi
näkyiväthänentakanansavallitsevaapuolihämärätävasten…Kuinkaminä
rakastintuotavaaleakähäräistäpäätä!SeoliyhtäolenkeltainenkuinHeintzin
pörröilläänolevatukkajapäälaeltakohosiainaitsepintaisetkähärätylöspäin.
Ilselläolisamankaltainenterävänenäkuinhänenveljellänsäkin,jayhtäterve
verivärjäsihänenkinposkensakauniinpunaisiksi.Muttasilmät,terävätsilmät,

joitahänenveljensäHeintzniinpelkäsi,neolivaterilaiset,jatultuani
likemmäksieivätneminuamiellyttäneet.
"Oletkotulluthulluksi,Lenore!"huusihänminullejäykällätavallansa!Hänoli
suutuksissaan,niinsuutuksissaankuinhänenylentasainenluonteensavoitulla
—sillähänkutsuiminuanimeltänijatämätapahtuiainoastaansilloinkunhän
olivihainen.Sittenvaikenihänjaosoittisormellaansitäpaikkaamissäseisoin.
Minäloinsilmänialaspäinjanäinjotakin,jokaminullekinolierittäinonnetonta,
nimittäinpaljaatjalkani.


"Ah,Ilse,sukatjakengätovatvieläjoenrannalla",lausuinminäalakuloisesti.
"Ymmärtämättömyyttä!Tuonehetitänne!"
Hänkääntyijamenitakaisintakanluo,jokatosinolipuidensäästämistävarten
tehtyuuden-aikaisellatavalla,muttavielävoittoisastianastivanhanalisaksilaisissataloissatavallisenpaikkansa,nimittäintalonta'immaisenpään,joka
olilikinnäpuimaluuvaajaomettaa.Ilsepaistoipar'aikaasilavaa,jokakäristen
pannussatuoksuierittäinmaukkaaltanenääni,japihisevästäperunapadastanousi
suuriavesikuplia.
Illallinenolimelkeinvalmisjaminuntäytyisiisrientääehtiäksenitakaisin
hyväänaikaan.Muttaenolisimilläänmuotoaenäämennytsuurestaportista.
Vaanjosmeninulostoisestatakapuolellaolevastaovesta,niinvarjosiminuttalo
javoinpäästäjoellekukkulanpäälläseisoviennäkemättä.


III.
Minämeninsillesivuovelle,jokapuimaluuvanjaasuinhuoneittenväliltävei
ulosniinsanotullepihalle.MuttaIlseestiminutjaojensivaroittaenetissormensa.
"Sinneetvoimennä,sielläseisoomummo!"lausuihänpuoliääneen.
Ovioliaukijaminänäinmummonihurjastiheiluttelevanlaivapumpunvartta
ylösjaalaspäin—jokanäkyeimuutenminuaollenkaankummastuttanut,sillä
olihansejokapäiväsilmäiniedessä.

Mummoniolipitkä,kookasnainen,jonkakasvotolivatotsastapaksuunkaulaan
astitulipunaiset.
Sevärikaikinpuolinkaikissakasvoissa,ynnäkookasvartalojahänenpitkät
askeleensasekäpontevat,voimakkaatkädenliikkeensä,tekiväthänethurjanja
peloittavannäköiseksi,javielänytkinkunmuistelenmitenhänäkkiarvaaamatta
lensiohitseni,mitenlattianarisihänenjalkojensaallajamitenhänenohi
mennessääntuntuikuinhyvätuulenpuuska,jatäytyyminun,vaikkahänelläoli
mustatsilmätjaitämaalaisetkasvojenpiirteet,muistellanoitavoimakkaita
kimbriläis-naisia,jotka,eläimennahkakäärittynäruumiinympärijasotakirves
kädessä,syöksivätmiestenankariintaisteluihin.
Hänpitipäätänsäpaksunvesisuihkauksenalla,jokaputosihänenkasvojensaja
ylenrunsaitten,kaukaloonsaakkaulettuvienharmaittenhiuspalmikkoinsa
päälle.
Niintekihänaina,kylmimpänätalvipäivänäkin,sevirvoitusnäyttiolevan
hänelleyhtävälttämätönkuinilmakin.Muttasinäiltanaolihänenvärinsävielä
tavallistakummallisempi.Kylmän,alasputoavanvedenkinaltavilahti
ruskeannäköinenpunajakunvoimakasnainenkädetlevitettyinäheittipäänsä


pudistaentaaksepäinjaavosuinhengittisyvästisaatuaanvirkistystä,näyttivät
hänenhuulensatummansinisiltävalkoisienhampaidenrinnalla.
MinäkatselinIlseä.Hänkatselisinneikäänkuinunhottaenkaikkeamuuta;ja
hänenteräksensinisetsilmänsäosoittivatsyväähuolta.
"Mikämummoavaivaa,Ilse!"kysyinminälevottomastijaalakuloisesti.
"Eimikään—onvaanniinkuuma",vastasihänlyhyesti.
Silminnähtävästiolihänestävastenmielistä,ettäolinhuomannuthänen
surullisenkatseensa.
"Eiköolemitäänapuatuohonkauheaanverensulkeutumiseenpäähän?"
"Häneihuoliavusta,sentiedät…Eilenillallakaatoihänkylpyvedenminun
jalkojenieteen.Menenyt,lapsi,tuomaankenkäsi."

Näinsanoenmenihäntakaisintakanluojaminäpidinvelvollisuutenanimennä
ulostoisestasivuovesta.Minäjuoksinjoelle,jokaolinoinkolmenkymmenen
askeleenpäässäDierkhof'intakanajakoetinhiipiärannallakasvavienpensaitten
alitse.Seeiolluthelppoatiheässäpensastossa,jokaihmistenkoskemattakasvoi,
mitenitsetahtoi.Muttaminähiivinkuitenkinväsymättömästieteenpäin,sillä
pajupensaat,jotkatosiaanäkkiäyhtyivätminuntakananijapahastirepivät
paljaitajalkojani,suojelivatminuatykkänäänvierailtasilmiltä,jamentyänisillä
tavoinmelkoisenmatkan,kiitinminäkahtavertaaenemmänsiitäsuojasta,sillä
aronylitulivatkaikkiherrat,Heintzetupäässä,nopeinaskelinsuoraanjokea
kohti.Nyttoivoinminäennenheitäehtivänipieneenvirranpolvikkeesen,mihin
olinjättänytjalkineeni,muttavaikkakuinkaponnistinvoimiani,enkuitenkaan
ehtinytniinnopeastieteenpäinkuinvieraat,vaanhiivin,ollenjojotenkinlähellä
päämaaliani,maltillisestipensaittenväliin.
Mikäheidätsaattoisinne,voinhelpostikäsittää,Heintznäyttiheillekapean,
pitkinrantaapensaittenvieressäkasvavanruohokentän.Siinäolipaljon
helpompikävelläkuinkankeassakanervikossa;tieolipehmeä,juurikuinluotu
arkojenjalkojenastuttavaksi.
Herratkulkivatihanlikeltäminunohitseni;minäkuulinheidänastuntansaja
heidänvaatteensapyyhkäsikeveästiniitäoksia,joittensuojassaminämakasin.
Koivunviereenjäivätheseisomaan.


"Ahaa,tähänonaronprinsessariisunutvaatteensa!"huudahtinuoriherra.
Minäkumarruineteenpäinjanäinhänenottavanylöstoisenminunkengistäni.
Silloinymmärsin,vaikk'eiminullavieläollutkokemustamaailmastaeikä
elämästä,aivanhyvin,minkäkaltaisensievännaisenkengänpitäisiolla.Minä
olinsaduissanilukenutpienistähopeallakoristetuistatohveleista,pienistä
punaisistakengistä,japaperikin,jossaneihastuttavattarinatolivatluettavina,oli
minustaliianpaksuajakankeataanturaksisenkaltaisilleyläilmaisillesamettisille
jasilkkisilletaideteoksille.Muttatuohirviö,jotavierasnauraenpitikädessänsä,

olimitäpaksuimmastavasikannahastatehty.OiIlse,sinunmielestäsieiedespuu
ollutkylliksi"vahvaajakestävää"minunlevottomillejaloilleni.
Tänäaamunaolivatkengätlasketutminunvuoteeniviereen,ihkauusinaja
niidenrinnallaolipaksusukkapari,jotkaIlseitseolikutonut,vieläpäkehrännyt
langankinniihinomienlampaittensavillasta—neolivathänenkomea
syntymäpäivälahjansaminulle.MinäolinonnellinenjaIlseolihyvin
tyytyväisenänyykäyttänytpäätänsä,silläsuutarioliystävällisestiantanut
kokonaisenkomppaniankiiltäviänaulojamarssiatyöpöydällejaseisahtua
sormenpaksuihinanturoihin.Nytkiilsivätnekiitellytnaulanpäätoikein
ivallisestiminuavastaan.
"Varjelkoonsitälasta!Onhanhäntodellakinjättänytkenkänsätänne!Ihkauudet
kengät!"huudahtiHeintzpudistaenpäätänsä,"tahtoisinpakuulla,mitäIlse
sanoo",lisäsihänlevottomasti.
"Kenenonlapsi,jonkanäimmehautakummuntykönä?"kysyivanha
ruskeahattuinenherravienollaäänellä.
"HänkuuluuDierkhof'iin,herra."
"Niin,muttamikäonhänennimensä?"
Heintzlykkäsihattunsaoikeallejahivuikorvallistansa.Minäkyllätiesinjo
ennakoltahänenviekkaanvastauksensa,sillähänmuistiepäilemättäsitähirveätä
hetkeä,jolloinminäpoljinhänellejalkaanija—niin,niin,Heintzkyllätiesi,
mitenpulastapäästä.
"Niinherra,Ilsesanoohäntä'lapseksi'jaminäsanon—"
"Prinsessaksi",täyttinuorimiessamallajuhlallisellaäänellä,jollaminunsukkela


ystävänikinolipuhunut.Kutenäskentikariahautakummunvieressä,punnitsi
hännytkenkäänikädessänsä,muttatälläkertaaliikunnalla,jokaosoitti,ettähän
pilkkasisenpainoa.
"Ah,naisettäälläkankaallarakastavatliikkuapainavaisesti!"lausuihän
ruskeahattuiselleherralle,Charlottenpitäisinäkemäntämäkeijukaisenkeveä

loistoteos,setä!…Minunmelkeintekisimieliviedäsemukanani."
"Älähulluttele,Dagobert!"keskeyttitoinenankarasti.Heintzpuolestansa
melkeinhuudahtipelästyksestä.
"Jumalantähdenherra…Varjelkoonmeitä,mitäIlsesanoisi!—ihkauudet
kengät!"
Kas—tuoIlsepänäkyiolevanselohikäärme,jokavartioitseeavojalkaista
prinsessaa!——"tuoss'on!"nauroinuorimiespudottaenkengänmaahan.
Sittenlöihänkädetyhteenpudistaaksensahansikoistansapölyn,mikäniihin
kentiesiolitarttunut.
HejättivätHeintzinhyvästijamenivätedelleen,jonkaperästävanhaystäväni
äkkiäpistionnettomatkengätsuureennuttunsataskuun.Niitäseurasivatsukat,
kunhännehuomasiriippuvanpuunoksalla;sittenläksihänkiiruustimenemään
Dierkhof'iinpäin.
Minäviivyinvielähetkisenpiilopaikassanikuunnellenvieraittenaskeleita,jotka
pianlakkasivatpehmeälläruohokollakuulumasta.Minäolinkovininnoissani.
Ensilloinvielävoinutnimittääsitätunnetta,jokaikäänkuinkuristikurkkuanija
saattoiminuttaistelemaanpidätettyjäkyyneleitänivastaan,muttajoittenvaltaan
minäkuitenkinantauduinhillittömälläkiivaudella.Minävihasin,vihasinkoston
haluisestiHeintziä…"Niintyperästi!"olinmumissuthampaittenivälistä—"nyt
olisihänaivankernaastisaanutkertoatohtorivonSasseninolevanisäni".Vaan
ei,hänolipuhunutyhtäviisaastikuinitseSalomokin,jaminäolinerittäin
suuttunuthäneen.
Minäläksinpensastosta.Dierkhofistaeienäänoussutsavukiehkuroitailmaan.
Ilseolijoaikojasitennostanutperunatvalkealta;lautasellanioliluultavasti
kauniimmatperunatkuorittuinakullankeltaisina,javieressäolipikarillinen
maitoa.Ilseolivarmaanantanutminulleaineeksi,vaikkahännäyttikovin
ankaraltajaodottiminuakaikissatapauksissa.Muttakotiinenkuitenkaan
mennyt;minuntäytyiensinnähdämihintilaanvieraatolivatjättäneethäväistyn

hautakumpuraukan.
Seoliparemmassatilassa,kuinminäolinkaanaavistanut.Kivilohkareolipantu
vanhaanpaikkaansa.Multakinoliheitettysenpäällejatomuastiansirpaleet
olivatpoissa.Ainoastaanirtikaivetutpensaatolivathajallaansielläjatäällä
nääntymässä.Kapeallahiekkareunallakukkulanjuurellanäkyisiihenkaadettu
ihmistuhkavaaleanareunanajapienenpensaanallaoli,puoleksikätkettynä,
pienimustaksipalanutluusirkaleainiaksierotettunatoisista,jotkaolivatlasketut
takaisinhautaan.
Minäotinvarovaisestisenkäteeni.Nuoriherraoliollutoikeassa;ne,joita
hautakumpupeitti,eivätolleetaikoinaanolleetjättiläisiä.Pikkuinenluusirkale,
jokaminullaolikädessäni,olikuulunutruusuväriseensormeen.Kentiesiolise
kerranennenmuodoltansaollutyhtähieno,jasenihokentiesiyhtävalkoinen
kuinse,jonkatänäänolinnähnyt,ollutrakastettujaihmeteltyjakalliin
sormuksenympäröimänä.Kentiesiolipienimmästäkinsenliikunnostamonen
ihmisenonnitahionnettomuusriippunut.Minänousinkukkulallejakaivoin
sirkaleenmaahanhonganalle.Hyvävanhapuulevittisuojelevaisestioksansa
senylitse.Kentiesiolisetänäänsaanutkuolettavaniskun.
Minäkiersinkäsivartenisentyvenympärijakatselinsitäpaikkaamissäpieni
jokitekipolvekkeenmetsääkohti…Mitenkummallistaolinähdäihmisiäsiellä
liikkuvan!Ihmisiätäälläjuhlallisenhiljaisellayksimuotoisenruskeallalakealla
pinnalla,minkäylikorkeintaanpetolintuhuimaavankorkeallalenteli,äkkiä
jälleenkuulumattomiinkadotaksensa.Minustatuntuikuinjäisivätniidenjälet,
jotkanytläksivätpoisarolta,sinneijäiseksi.
Heriensivättakaisinmaailmaan—maailmaan!…Olinhanminäkinollutsiellä.
Minulleoliseainoastaanollutsynkkäpihanpuolinenhuonejakosteaneljän
taivaankorkeanmuurinympäröimäpuutarhajaihmisistä,joitamyöskinsanotaan
"maailmaksi",oliainoastaanmuutamiatullutminunläheisyyteeni.Tässä
pihanpuolisessahuoneessaolinminäviettänytelämänikolmeensimmäistä
vuotta…Ohuetharmaanvaaleatkähärätliehuivatniidenkasvojenympäri,jotka
selvimminolivatkiintyneetmuistiini—minävoisinvielämaalatahehkuvien

silmienvehreänvaaleanloistonjakasvojenharmaan-värisenihon.Hänolineiti
Streit,minunkasvattajattareni.Eräättoisetkasvotelivätainoastaanvaaleana
valonahimmeässämuistossani.Niitäolinliianharvoinnähnyt,muttajokakerta
kuinmyöhemminkuulinsilkkileninginkohisevan,ilmaantuivatneeteeni
jonkunlaisenaepäselvänävarjokuvana,jaminäolinkuulevinanisuuttuneen